Hahaa. aloitus kuvalla ja biisillä.
Kuva kertoo päivän tapahtumista joiden myötä hajotin ranteeni ja sain rakon peukalooni. Ah, puupiirros. Tuo varsin fyysinen ja monivaiheinen taiteen tekniikka jota tulemme käymään läpi seuraavat kaksi viikkoa. Ei siinä, fyysinen tekeminen on mahtavaa. Mieli lepää kun tietää tekevänsä kunnolla töitä jonkin eteen.
Tuo kuva jota parhaillani työstän on memento mori. Tämän hienon sanan opin kun jouduin googlettamaan sen erään taiteilijaystäväni kuvailtua erästä tauluani kyseisellä sanalla.
Memento mori (suom. muista kuolevaisuutesi tai muista kuolevasi) on usein käytetty latinankielinen sanonta ja taiteessa yleinen aihepiiri eli teema. Kertomusten mukaan se on peräisin Rooman valtakunnasta, jossa orja kuiskasi lausetta voittoisan sotapäällikön korvaan hänen voittokulkueessaan eli triumfikulkueessaan. Pidempi muoto lauseesta on ”memento te mortalem esse” eli ”muista olevasi kuolevainen”.
- wikipedia
Olen varsin imarreltu, että vaikutan hänen mielestään sellaiselta ihmiseltä joka tuntee alan fraasit. Oikeasti olen vain tietämätön plebeiji mitä taiteeseen tulee. Osaan homman mutten tiedä taidehistoriasta mitään (mutta shhhhh, se on salaisuus). Hymyilen vain ja nyökyttelen, kun samaan aikaan silmistäni paistaa silkka kauhu: "voi vittu tämäkin pitäisi tietää". Maalasin luurangon koska luurangot on eeppisiä ja nyt joudun miettimään esikristillisiä taideteemoja ja elämän katoavaisuutta. Taas yksi syy panostaa kunnolla tulevaan yhteishakuun että saan osakseni sitä kauan kaivattua sivistystä ja voin välttää itseni nolaamisen! Kyl-lä!
ja Heikki jos luet tätä niin pahoitteluni.
Taidealalla on loppujen lopuksi tosi mukavaa. Saan tehdä sitä mitä rakastan mukavien ihmisten seurassa. Monet varmaan ajattelevat tässä kohtaa että varmaan muuttuu ääni kellossa kun valmistun työttömäksi ja päädyn lopulta suunnittelemaan fontteja jonnekin kämäiseen mainostoimistoon. Voi ollakin, mutta on myös mahdollisuus että pääsen tekemään jotain mistä todella tykkään. Minun ei tarvitse lukea pääsykokeisiin tai...no ei tarvitse lukea pääsykokeisiin. Riittää vaan että todistan tyypeille että olen tarpeeksi hyvä ja pääsen toivon mukaan neljäksi vuodeksi taiteilemaan.
Sukulaiset tykkäävät aina muistuttaa kuinka en tule ansaitsemaan tällä alalla ja vaikka olisinkin tosi hyvä, minut tultaisi muistamaan vasta kuolemani jälkeen. Mutta kaikki tuo on oikeastaan ihan ok. Jos saan tehdä mielekkäitä asioita kuten juoda kaljaa ja tehdä taidetta. Se, olenko hyödyllinen yhteiskunnalle ei korreloi arvoani ihmisenä.
Joten jos joskus valitan siitä, kuinka taiteilijana on muka paskaa, saatte luvan huomaavaisesti kehoittaa minua vetämään pääni ulos ahteristani ja pysymään positiivisena.
Nyt voisin yrittää kirjoittaa hieman sitä huonohkoa ficciäni niin päivän hommat on pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti