Asia, jonka luulin tapahtuvan vain elokuvissa ja kirjoissa.
Nimittäin rakkaus.
Valaisen teille tilannettani pienen ajatusleikin kautta:
Kuvittele että näet bileissä ihmisen. Todella mielenkiintoisen ja hyvän näköisen ihmisen. Aivoissasi kaikuu vain yksi reaktio kun katsot hänen puhuvan kavereilleen.
"Vau"
Kun kuulet hänen äänensä, katselet hänen eleitään, näet hänen hymyilevän, mielesi varoittaa sinua välittömästi että jos jatkat tämän pidemmälle, tulet ihastumaan. Tämä laukaisisi varmaan useimmissa ihmisissä halun lähestyä tuota ihmeellistä olentoa, mutta oma epävarmuutesi ja ahdistuksesi muistuttaa sinua:
" Ei. Tuo on liian hyvä. Ei se ikinä voisi olla kiinnostunut sinusta. EI IKINÄ. Parempi vaan unohtaa koko juttu ennenkuin joudut taas pettymään."
Puoli vuotta kuluu. Päädyt toiseen parisuhteeseen joka kariutuu. Kaiken tuon jälkeen mielessäsi pyörii yhä vain tuo tyyppi. Kerrot kavereillesi, he kannustavat. Puhut hänelle hajanaisten tilaisuuksien tullen ja tunnet sydämesi hyppäävän joka kerta kun hän nauraa vitseillesi.
Jotain outoa on tapahtunut. Hän ei yritä etsiä tekosyitä jotta voisi poistua seurastasi ja liittyä taas kavereidensa seuraan.
Kevät tulee. Alatte kuin jonkun näkymättömän magneetin voimasta tapailla kahden kesken. Hän näyttää nauttivan seurastasi. Hän katsoo sinua intensiteetillä jota et ole koskaan nähnyt aiemmin. Mitä tapahtuu? Miksi? Miten tämä on mahdollista?
Epävarmuutesi hakkaa lekalla takaraivoosi lannistavia lausahduksia, mutta jollain ihmeen kaupalla ne alkavat tuntua koko ajan typerimmiltä ja epäuskottavammilta. Suuri, lämmin pallo paisuu rinnassasi kun kaiken ajatusroskan alta versoaa yksinäinen ajatus, joka loistaa kaikkea epäröintiä kirkkaampana.
"Hän pitää sinusta"
Hän tuo sinulle tuliaisia Pridesta ja huvipuistomatkaltaan, käytte piknikillä, kaupungilla, katsotte elokuvaa yhdessä. Hivuttaudut hiljaa kiinni häneen lopputekstien aikana ja kysyt:
"Tota... onks nää niinku.. treffit?"
Hän vastaa:
"Öh,, No siis.. jos sä haluut et ne on.."
Tuosta illasta lähtien olemme virallisesti seurustelleet.
Nyt on kulunut viikko ja tunteeni tuota ihmistä kohtaan kasvavat alati. Hän on ylittänyt kaikki odotukseni moninkertaisesti ja on vieläkin vaikea uskoa että tää kaikki on oikeasti totta. Käy ilmi että tuo kyseinen tyyppi on tapellut omien tunteidensa kanssa aivan yhtä kauan kuin minäkin, ja on ollut yhtä valtavan epävarma itsestään kuin minäkin.
HÄN ei uskonut olevansa tarpeeksi hyvä. HÄN ei uskonut että voisin olla kiinnostunut jostain hänen kaltaisestaan. Hän kertoi että ei saanut monena yönä nukuttua koska ajatteli minua. MINUA. TÄTÄ ABSOLUUTTISTA MAAN MATOA?????
Aina kun tapaamme hän sulkee minut syleisyynsä ja suutelee minua kuin olisin kallein aarre maan päällä. Ja minä teen hänelle samoin.
Eihän näin voi käydä.
